Yksinäisiä puita

Yksinäiset puut. Niissä on jotakin kiinnostavaa. Niitä kun katselee, niin aina mietityttää miksi se puu kasvaa siinä yksin. Yleensä paikka on karu ja puusta näkee ne vastoinkäymiset, jotka se on kokenut selvitäkseen hengissä. Käppyräiset oksat kertovat niistä lukemattomista vastoinkäymisistä, joita puu on elämänsä aikana kokenut. Yksinäiset puut ovat harvoin suuria. Ne voivat olla paksuja, mutta lähes aina matalia ja käppyräisiä. Niistä ei ole tukkipuuksi. Eivät ole talousmetsän priimuksia. Talousmetsän puut ovat tylsiä. Suoria ja keskenäään samannäköisiä. Yksinäiset puut ovat yksilöitä. On monta puuta joiden luokse palaan yhä uudelleen ja aina niistä saa erilaisen kuvan. Haluan tässä esitellä muutaman lempi puuni.

Ylläksen mänty kasvaa Ylläksen rinteellä Maisematien parkkipaikan yläpuolella. Olen ottanut siitä hyvin monta kuvaa ja kaikki ne on kuitenkin erilaisia.

Kellostapulin käkkärämänty katselee Kellostapulilta Pirunkuruun. Siitä ei keskitalvella erotu kuin latvukset. Kauneimmillaan se on minusta ensilumien aikaan.

Brighton Parkin vedessä kasvava puu Brisbanessa, Australiassa. Vuoroveden vuoksi tämä puu on välillä kuivalla maalla, mutta ranta on sen verran loiva, että nousuveden aikaan se kasvaa aika kaukana rannasta. Silläkään ei ole lajikumppaneita lähellä, joten aika sissi on tämäkin puu.

Hangaskurun jänkän koivulla on pari männyntainta kaverina, mutta ei sekään varsinaisesti mikään metsän puu ole. Tiukkaa on ollut sen elämä ja sen myötä siitäkin on kasvanut niin kaunis ja monihaarainen.

Siideri pissis. Aina yksinäiset puut eivät ole kitukasvuisia. Tämä tammi on kasvanut isoksi ja käyttänyt vapaan tilan niin hyvin kuin vain suinkin on voinut. Karja on pitänyt huolta ettei sen vieressä ole kilpailijat pärjänneet.

Tämä mänty katselee Lommoltunturilta Pallasjärvelle. Siitäkään ei suurta puuta koskaan kasva ja tiukat talvet näkyvä siinä jo nyt, vaika ei ole kovinkaan paksu vielä.